27. Maanantai ja työarki

Näin se alkoi taas uusi viikko. Olin töissä 9-17, tuntuu että oli pitkä päivä, mutta opetustunteja taisi olla vain 3. Loogista, eikö?!



Mutta ensin vähän viikonlopun tunnelmia. Perjantaina, kun tulimme kotiin meitä odotti ylläri. Putkimies! Hän tuli sittenkin! Vessanpönttömme toimi jälleen. Sitä riemua kesti kaksi päivää, nyt pönttö meinaa jumia taas, mutta ainakaan se ei ole ääriään myöten täynnä ruskeaa niin kuin viimeksi. Olin jo menettänyt toivoni ja miettinyt, kuinka pahalle se alkaa haista kuukauden päästä. Mutta ei - nyt se on niin tyhjän näköinen että voisi sanoa jopa kauniiksi. Heh heh.

Valmistauduimme elämään ilman nettiä, ajattelimme että sen kuntoon saamiseen menee yhtä kauan kuin putkimiehen saapumiseen. Mutta perjantain blogipäivityksestä puolen tunnin päästä olimme uusien 10 gigatavun onnelliset omistajat. Kun vielä vähän vähentää skypen webbikameran käyttöä, niin eiköhän tuo riitä taas viikoksi.

Sunnuntaisen yllärin Jere jo paljastikin - hän osti minulle isänpäivälahjan! Loppujen lopuksi saimme kaikki lahjat - paitsi Mammu, joka nukkui puolille päivää asti. Sunnuntain urakka oli pestä ne 4 kassillista pyykkiä, jotka olisi pitänyt pestä lauantaina. Koska shoppailureissumme vähän venähti, piti sitten pestä sunnuntaina. Juuri ja juuri mahtuivat narulle kuivumaan. Pimeä tuli sen verran aikasin, ettei ne ehtineet ihan kuivua. Ja aamuksi ei ollut tietenkään ainoitakaan housuja. Mietin, joudunko lähtemään töihin pyjaman pöksyillä.

No, aamu tuli ja yhdet nihkeät housut oli sen verran kuivahtaneet aamuauringossa, että kiskoin ne jalkaani. Ensi kerralla ei kannata pestä kaikkia vaatteita yhdellä kertaa, jos ei kerkeä kuivua...

Tänään alotin pitkät työpäivät. Eli siis en ole opettamassa pelkkää aamupäivää vaan myös iltapäivän. Kuulostaa paljolta. Mutta eka tunti tai puoli menee aina odotteluun, sitten maanantaisin on aina yhteinen rukous. Lounastauko kestää puolitoista-kaksi tuntia...ja kyyti lounastauolta takaisin keskukselle oli vähän myöhässä... Eli loppupeleissä aamun luennot oli ehkä 2h ja iltapäivällä 1h. Väliajat on sitten enemmän tai vähemmän hyödynnettyjä. Se oottelu on joskus vähän turhauttavaa, kun ei tiedä, että ryhtyiskö tässä nyt ootellessa tekeen jotain vai ei. Mutta ei täällä kannata turhan kiireisellä asenteella olla. Kaikki etenee omalla painollaan.

Sitähän tässä ihmetteleekin, että miten me voidaan olla kaikesta huolimatta aikataulusta edellä! Osasin siis suunnitella tarpeeksi löyhän aikataulun, ainakin tähän mennessä. Tänään saatiin hääpuvun kaavat tehtyä. Oppilaat on fiksuja naisia, oppivat tosi nopeaa. Ainakin siltä vaikuttaa. Huomenna saavat itse tehdä kaavat omiin designeihinsa, katsotaan miten pärjäävät!

Maanantai-iltaa kaikille.

Tuuli