16. Lasten arkea

Tämänpäiväisen tekstin teille tarjoaa Mammu!

Tänään heräsin Tuulin ja lasten aamujumpasta kuuluviin ääniin. Viimeinen herätys oli kun Lumilla ja Neilikka hyppäsivät päälleni. Heti aamusta sain ihmetellä, kuinka kaksivuotiaan Neilikan vatsaan mahtuu niin paljon ruokaa! Ensin monta lautasellista mysliä, kaksi jätti-isoa sämpylää ja puolen tunnin päästä kuuluu ”Mammu, mulla on nälkä…” Epäilen lapsen vatsassa kasvavan jonkun madon joka syö kaiken tuon ruuan…

Tuuli ja Jere lähtivät töihin. Aloimme fiilistellä joulua ja päätimme tehdä lasten kanssa joulukortteja, joista tuli ihan lasten näköisiä! Tehtiin myös äitille ja isille kortit, koska he ovat aloittaneet työt. Lumillan tekemään korttiin tuli tekstiksi: ”Äiti meillä on täällä hauskaa Mammun kanssa.” Katsottiin hetki ”Pitta Pottua” (Pipsa Possu), joka on minun mielestäni maailman tylsin lastenohjelma. Se on ainoa, jota Neilikka jaksaa katsoa. Tuuli ja Jere ystävällisesti ottivat mukaan koko 6-osaisen dvd-boxin.

Kokeilin ruuanlaittotaitojani ja tulin tehneeksi niin tulisia nuudeleita, että vain Neilikka saattoi syödä sitä.

Oli kuuma päivä, ja lapset hikoilivat niin, että pistin heidät vesisankkoihin jäähtymään. ”Mammu Mammu, mä en olekaan niin iso, mä mahdun tänne”, huusi Lumilla innoissaan. Kohta kuului: ”Mammu mun peppu jäi kiinni!” Pesin tytöt ja hetken päästä he taas haisivat pahalle. Hiki valui.

Seuraavaksi muovailimme muovailuvahalla. Lumilla teki ”pieruperhosen” (Huomaa pierut perhosen alapuolella), josta piti tietysti ottaa valokuva ja Neilikka teki ”torchtillan” (epämääräinen möykky).

Sitten Tuuli tuli tekemään ruokaa. Menimme lasten kanssa taas vähän hikoilemaan ulos. Sitten ollaankin vaan syöty koko ilta. Kun lapset nukahtivat, vedettiin pari pikku levyä suklaata. Tuuli tuli täyteen suklaavoimaa ja Jere sekoili muuten vaan unisena, höpötteli, naureskeli ja käveli päin ovia.