Ompa ollut tapahtumarikas viikko. On nähty ystäviä ja sukulaisia, osallistuttu syntymäpäiväjuhlille, pakattu, hoidettu asioita, hoidettu täit pois päiviltä ja pesty about 20 koneellista pyykkiä, huh huh! Ei ihme, että tuon kirppusirkuksen jälkeisenä päivänä nukahdin anoppilan lattialle päikkäreille noin kolmeksi tunniksi. Nyt on kuitenkin kaikki hyvin ja tavarat kasseissa ja mieli iloisena, valmiina lähtöön!
Meidän perheen sallittu tavaramäärä oli 4x20kg ruumaan ja 4x7kg käsimatkatavaraa. Iloksemme huomasimme, että selviämme yhtä isoa laukkua vähemmällä ja kaikki mukaan suunniteltu tavara mahtuu. Näillä mennään! (Täytyy kyllä mainita, että tuo minun insinööri-superpakkaaja mieheni voisi voittaa pakkaamisen maailmanmestaruuden, tetriksen pelaaminen pussukoiden ja nyssyköiden kanssa luonnistuu sen verran hyvin.)
Tälle reissulle yritin itsekin kunnostautua asioiden pieneen tilaan sullomisessa, ja olen aika tyytyväinen lopputulokseen. Löysin kotoa pikkuisia kauniita saippuakuplapulloja (sellaisia, joita saa häissä), timantin muotoisia ja rusettisomisteisia ihania puteleita, ja täytin ne kasvonpesuaineilla ja shampoilla. Sitten ihastelin pitkään aikaansaannostani, turkooseja pikku timantteja, ja mietin, kuinka hienoa olisi aina ottaa sellainen kauniin valkeasta rasiasta ja pestä kasvonsa timanttisäihkeellä. Hahahahhaaa! Olishan se hienoa. Mutta pienet asiat voi olla tärkeitä, ja voipi olla, että kun on oikein likainen päivä, niin tuollainen pikku luksus on paikallaan.
Vaatteita olen pakkaillut jo kuukauden verran. Olin saanut vähennettyä kasaani sen verran, että mahtuivat kahteen muovikassilliseen. Siinä vaiheessa luin extreme matkailijan oppaasta, että 2 vaatekertaa riittää. Eikun vaikeita valintoja tekemään. Sain lopulta vaatemäärää vähennettyä puoleen. Sitten juttelin Intiassa reissanneen ystäväni kanssa, ja hän antoi vinkkejä soveliaaseen pukeutumiseen. No, siinä lähtikin sitten oikestaan kaikki pakkaamani vaatteet. Jäi niitä suurin piirtein 2 asua. Onneksi siskoni lähetti minulle pari paitaa lisää. Näillä mennään. (Eipähän tarvi pestä 20 "koneellista" pyykkiä kun ei ole kuin muutama vaatekerta...)
Taskulamppu, vesipullo, vessapaperi. Ne täytyy kuulemma aina olla mukana. Ostin ikioman otsalamppuni. Luulen, että siitä tulee paras kaverini. Se valaisee aika kivasti kokonaisen huoneen. En tykkää erityisemmin säkkipimeästä, joten ehkä pidän lamppua yölläkin otsallani. Kaiken varalta. Ja Jerehän siitä heti motkotti: oli jo ostanut 3 taskulamppua ja yhden otsalampun. Pidin tunnepitoisen luennon ostamani otsalampun paremmuudesta ja lopulta mieheni päätyi itsekin ostamaan vielä yhden otsalampun. Kaiken varalta.
Minä sain puolestani kuulla koko päivän siitä kun ostin Jerelle vääränlaisia sukkia. Hymyilytti vähän, mutta joskus pienet asiat on tärkeitä. Tuskin ne enää matkalla on niin tärkeitä. Näillä mennään
Niin, otetaan me ne passitkin. Lääkkeitäkin on lähes mihin tahansa vaivaan kaiken varalta. Näillä mennään!
Joo nii se on, joskus pienet asijat ovat tärkeitä. Mikäli lapseni on perinyt isänsä aatelisukuisen jalan mallin, hän tarvii sukat jotka ei ala pyörimmään jalasa. Viime aikoina appiukkosi onkin ostanut ihte sukkansa. :)
VastaaPoistaMut hieno homma että tavarat ootte saanu pakattua ja vähällä määrällä seleviättä. Eihän täsä ennää kauvaa oo ku ootteki jo aika kaukana...yyhh...nyyh... jospa maanantaina vielä ehtisin nähä....soittelen ku pääsen töistä.
Juuri niin, minä käytän aatelisten sukkia!
VastaaPoistaTässä se sukumme aatelisukuisen jalan alkuperäinen omistaja on: Reinholdt Bullick (Bulick, Bulickin, Bulik, Bulekin, Bufick, Bolichien, Bolikin) Korsholman pohjoisen voutikunnan kruununvouti, valtiopäiväedustajana 1719. Oli Suomen talonpoikaissäädyn valtiopäiväedustajana säätyvaltioäivillä 1719 Vöyrin edustajana.
VastaaPoistaMuistitieto kertoo Reinholdtista, että hänen aatelinen jalkateränsä oli aina verhottu sinikeltavihreäharmaaseen pässinpökkimävillalankaiseen sukkaan, joka teetettiin erikoismitoilla Vöyrin kylän parhailla kutojilla. Hänen yhdeksäntuumainen jalkansa oli silloisena isokenkäisten aikakautena harvinaisen pieni ja siksi sukan kärkeen ommeltiin aivan kuin pehmusteeksi täytettä, joka kasvatti jalan muodon aatelisiin mittoihin.
Pienet asiat ovat siis tärkeitä. Sukissakin.