3. Rauhaa

Odotin tätä matkaa puolitoista vuotta. Jännitin, pelkäsin, lopulta aloin jopa innostua. Kun lähtöön oli aikaa enää viikko, meinasi iskeä paniikki päälle. On vaikea valmistautua mihinkään, kun ei oikein tiedä minne on menossa. On vaikea edes pelätä, kun ei tiedä ”millä tasolla” pitäisi pelätä. Pelkäänkö nyt tarpeeksi, voinko huokaista helpotuksesta, kun ei ollutkaan niin paha. Vai pelkäänkö liikaa ja ihan turhia juttuja. Pointtihan on se, että koko pelkääminen on turhaa asioissa, jotka aikoo kuitenkin tehdä. Säästää itseään ja muita kun ei stressaa itseään hermoraunioksi. Pelkäsin sitä, miten alan pelkäämään juuri ennen lähtöä, ja sitä että jos saan jonkun paniikkikohtauksen ja menen aivan toimintakunnottomaksi.

Jumalalla oli tähänkin asiaan ratkaisunsa. Viikko ennen lähtöä, kun aloin panikoimaan, rukoilin. Julistin itselleni, ettei millään pelolla ole valtaa minuun. Ja kas kummaa – nukuin siitä lähtien yöni rauhassa ilman painajaisia. Päivisin olen rauhallinen ja levollinen. Tätä on jatkunut yli viikon ajan, saman rauhan kanssa lähdimme matkaan ja laskeuduimme Intiaan. Saman rauhan kanssa otan Neilikan 2-vuotis uhman vastaan ja odottelen rauhassa, että kuski löytää hukkaamansa avaimet. Tämä kummallinen levollisuus on vallannut minut niin, ettei liikenteessäkään käynyt mielen vieressäkään ruveta pelkäämään. Sitä vain katseli tätä kaikkea niin kuin 4D telkkarista. Näen, kuulen, haistan, mutta olen silti jotenkin tämän kaiken ulkopuolella. Kun pimeä on laskeutunut ja sähkökatkos iskee – en säikähdä. Kun näen torakan, katselen sitä kiljumatta. (Ja toivon, etten törmää siihen sisätiloissa.)

Tämä on vastoin kaikkea sitä, mitä odotin ja pelkäsin. En ole pelännyt vielä mitään! Kiitos rukoilijoille ja Taivaan Iskälle. Toivottavasti en tulekaan pelkäämään, tämä on ihana olotila! Välillä pelkään (!), että kun menemme takaisin Siliguriin, pelko ja kulttuurishokki iskee ja ongelmat kaatuvat päälle. Mutta sitä on turha pelätä tässä vaiheessa. Yhden päivän haasteen kerrallaan. Tänään olen onnellinen, terve ja täynnä elämäniloa. Aurinko paistaa ja perhoset lentää, ruoka on hyvää ja lapset iloisia. Kaikki on hyvin.

Ps. Jatkakaa silti rukouksia, Siliguriin paluu ei tule olemaan helppo. Rukoilkaa, että sama rauha voisi jatkua ja olla meidän kaikkien sydämissä. Rukoilkaa, että asuntomme voisi olla viihtyisä, pysyisimme turvassa ja terveinä ja voisimme aloittaa työn hyvillä mielin.