45. Kuumeilua

Taas on aika lääkärin. Ja taas sinne joutuu Neilikka. Tällä kertaa ei ole kyse onnettomuudesta, vaan jatkuvasta, ylös alas poukkoilevasta kuumeesta. Epäilemme malariaa ja alamme olla vähän huolissamme. Ihanat naapurimme/vuokraisäntämme järjestävät meille sairaanhoitajan kotikäynnille aamulla kello kahdeksan. Hämmästykseksemme hän myös saapuu paikalle tasan kello 8. Miten loistavaa asiakaspalvelua!

Neili parka joutuu taas kokemaan pistämistä: verikoe otetaan kyynärtaipeesta. Myös pissa- ja kakkanäyte pitäisi antaa. No, ei kukko käskien kakkaa. Pissasi sentään. Siitä tulikin aikamoinen farssi, kun piti yrittää saada näyte ”lennosta” pikkuriikkiseen purkkiin. Meidän potta kun on sellainen pikku ämpäri. (Voimme myöhemmin kertoa, mitä hauskaa Neilikka on keksinyt sen ämpäripotan kanssa tässä sairastelun lomassa.) No, lopulta saimme sentin sinne pohjalle, loput pottaan ja lattialle. Naapuri, joka toimi tulkkina, ihmetteli koko ajan sitä meidän ulkomaalaisten touhua. (Ihmettelevät kyllä muutenkin ihan kaikkea mitä puuhailemme, kuten sitä, että emme käytä hiusöljyä tai että syömme kaurapuuroa aamuisin…)

Hoitaja lähti saatujen näytteiden kanssa ja lupasi tulla hakemaan kakkipurkin sitten kymmenen aikaan. Kello tulee kymmenen. Ei näy hoitajaa, mutta ei kyllä kakkaakaan. Eikä se meinaa tulla koko päivänä, Neilikka ei ole syönytkään kunnolla pariin päivään. Lopulta hoitaja käväisee, mutta kakka ei. Illalla kuudelta lupaa tuoda testien tulokset.

Kello tulee kuusi, eikä ketään näy. Juuri, kun alamme luopua toivosta ja käydä nukkumaan puoli yhdeksän aikaan, hoitaja saapuu testien kanssa. Helpotuksen huokaus – ei malariaa! Ainakaan näillä näkymin. Mutta tulehdusarvot ovat vähän koholla. Huomenna mennään käymään lastenlääkärillä, jos hän osaisi auttaa pikku potilaan kanssa. (Konsultoimme koko prosessin ajan Pekka-pappaa, joka osaa suomentaa meille testituloksia. Pappa meinasi, että voipi olla että antibioottikuuri olisi tarpeen.)

pikku potilas nukkuu

-Tuuli

Ps. Lastenlääkäri määräsi kuumelääkettä ja antibioottikuurin, ihan niin kuin pappakin arveli. Molemmat löytyivät omasta lääkelaukusta. Ja kuuri saatiin aloitettua.

Pps. Se mitä Neilikka keksi sen ämpärin kanssa… Kun siinä istuu oikein tiiviisti, ja sitten päästää vähän ilmaa läpi, se purkki tekee mitä mainioimpia pieruääniä! Ja siinä se istuu minuuttitolkulla, tekee tekopieruja ja nauraa niille katketakseen!