Kahvia ja devanagaria

Niin, tarkoitus oli kait kirjoittaa blogipäivitys! Pakkaa ho? Really?

Mutta innostuin taas pänttäämään lisää kieltä päähäni. Tämä Kemijärven aika on ollut varsinainen kukoistuksen aikakausi nepalin kielen opiskeluissani. Liekö sitten johtuu siitä, että täällä opiskeluun käyttää tavanomaista enemmän aikaa vaiko sitten vain ilmasto on otollisempi uuden oppimiselle?

On mukavaa ja palkitsevaa, kun alkaa ymmärtää jo jonkun verran lukemaansa. Nyt kun devanagari on jollakin tapaa hallussa, voi keskittyä enemmän opiskelemaan kieltä itseään. Niin, devanagari, eli nepalissa käytettävät aakkoset, tosiaan poikkeaa hieman kotimaisista. Jos jollakin kiinnostaa niin tästä voi käydä vilkasemassa miltä kieli näyttää. Samasta paketista löytyy heti kielioppiakin, joten ei muuta kun kieliopintoja aloittamaan! Spessal prais forjuu maifrend!

Huomen aamulla saadaan viimeset piikit rabiesta. Neilikka on tällä viikolla kovin rohkeaan sävyyn puhunut aiheesta: "Tähän pannaan piikki... ihan rennosti... ei satu yhtään... ei pelota..." Jotenki on kuitenkin taas sellanen kutina, että viimeistään sairaanhoitajan huoneen ovella iskee päälle neliraajajarrutus. Mahtaa taas näyttää hyvältä kun tyttö huutaa "Apua, apua, apua... ei piikkiä, ei piikkiä!" - Mutta kuten aina ennenkin, tarrapalkinto auttanee asiaan.

Niin, ja sitten se oudoin ja pelottavin asia. Tuuli on alkanu juomaan kahvia. ??? Liekö siitä myös johtuu se tohina, jolla rakas vaimoni on tänään hakannut ompelukonettaan. Tulostakin syntyi; tytöillä on yksi takki enemmän, jota voi käyttää ensi vuoden ensi vuonna. Rouva on koko illan touhunnut pienissä kofeiinihuuruissa ja viimeisen huuruisen tunnin vain istunut ja ihastellut luomustaan.

Noh, lohduttavaa on se, että Tuulin kahvista edelleen yli puolet on jäätelöä.

-jere